Keuruun ja Petäjäveden meteoriittijärvet kertovat menneisyydestä

Rehevän keskisuomalaisen maiseman keskellä siintävää Keurusselkää tai Petäjäveden pyöreää Karikkoselkää katsellessa on vaikea kuvitella, että ne ovat syntyneet miljardeja vuosia sitten meteoriitin iskeytymästä muodostuneisiin kraatteriin. Nämä muinaisista maapallon katastrofeista kertovat järvet ovat hyviä esimerkkejä Suomen kahdestatoista vastaavasta järvestä.

Todisteita Keurusselän alkuperästä kraatterijärvenä löysivät geologit Satu Hietala ja Jarmo Moilanen vuonna 2003. He kiinnittivät huomiota pirstekartioksi nimettyihin kiviin Harmaaniemen rantakivikossa. Kivi syntyi arviolta 1140 miljoonaa vuotta sitten, kun meteoriitti iskeytyi maahan. Se synnytti suuren paineaallon ja kuumuuden, joka rikkoi kallioperää laajalta alueelta.

Kraatterijärven, pirstekartiokivien ja alueen muidenkin kivilajien syntyhistoriaan voi tutustua lähemmin Keuruun kotiseutumuseon uudistetussa kivinäyttelyssä. Sitä rakensi kevään mittaan Valo Maahinen, joka kokoili vanhan jyväaitan vitriineihin museoalueen rakennuksiin vuosien mittaan kertyneitä näytteitä n. 150 kivilajista.

– Täältä löytyy muun muassa korukiviä, pallokiviä, graniitteja, asbesteja, saarikaarikiviä, malmeja ja tietenkin pirstekartiota, Valo luettelee.

Hän on kirjoittanut ja toteuttanut näyttelyn kaikki tekstit yhdessä asiantuntijoiden kanssa.

Kuntakivi miljoonien vuosien takaa

Keurusselän kraatteri on tiettävästi vanhin ja suurin Suomen kraattereista ja vanhimpia iältään määriteltyjä kraattereita koko maailmassa.

– Alun perin kraatteri lienee ollut jopa 30–40 kilometriä halkaisijaltaan. Keurusselältä on löytynyt runsaammin pirstekartioita kuin minkään muun Suomen kraatterin alueelta, kertoo Valo Maahinen.

Järven ranta-asukkaalle tai virkistyskäyttäjälle tiedolla ei käytännön tasolla ole isoa merkitystä, mutta se antaa kuitenkin perspektiiviä kauas menneisyyteen.

Kokemäen vesistöön kuuluva Keurusselän kraatteri sijoittuu Keuruun ja Mänttä-Vilppulan kuntien raja-alueille. Sen keskus on Keurusselän Valkeaniemen alueella. Varsinaista kraatterikuoppaa ei ole enää havaittavissa, sillä se on vuosimiljoonien aikana kulunut pois, joten oikeampaa on puhua törmäyskraatterin jäänteistä.

Keuruun kaupungintalon pääsisäänkäynnin katokseen on sijoitettu iso pirstekartiokivi, jossa on silmin nähtävissä sille tyypillistä viuhkamaisuutta. Pirstekartiokivi onkin nimetty Keuruun kuntakiveksi.

– Olen rakentanut Keuruun kotiseutumuseoon myös maakuntakivinäyttelyn, kertoo Maahinen.

Geologiaa meloen ja seilaten

Kesäisin lähes sadan neliökilometrin laajuiselle Keurusselälle pääsee helposti seilaamaan siipiratasalus M/S Elias Lönnrotilla. Järven moninaisuudesta kertoo se, että siltä löytyy 571 saarta.

Viiden kilometrin päässä Petäjäveden keskustasta sijaitseva pyöreä Karikon meteoriittijärvi on puolestaan tiettävästi Suomen pienin kraatterijärvi, vain puolitoista kilometriä leveä ja 150 metriä syvä. Sillä on laskettu olevan ikää 250–450 miljoonaa vuotta.

Karikkoselkä määritettiin virallisesti meteoriittikraatteriksi vuonna 1996 tehdyissä porauksissa. Järven muoto ja sen ympäriltä löydetyt pirstekartiot, magneettiset mittaukset sekä pohjan poraukset varmistivat löydön. Järvi on salmen kautta yhteydessä Jämsänveteen. Karikkoselkään voi tutustua melomalla sen kautta 75 kilometrin pituisen Wanhan Witonen -melontareitin.

Geologiasta kiinnostuneille lähekkäin toisiaan sijaitsevat kaksi hyvin erilaista kraatteria, Keurusselkä ja Karikkoselkä ovat kiinnostavia kohteita. Maakunnassa on viimeisimpänä löytynyt Saarijärveltä Summasen kraatterijärvi, mutta sen tutkimukset ovat vielä kesken.

Kirjoittanut, kuvat: Kirsi-Klaudia Kangas